Mikä on Suomen laskettelun tulevaisuus?

Talviurheilun perinteet ovat juurtuneet syvälle pohjoismaiseen urheilukulttuuriperimään. Vaikka Suomessa jääkiekko on noussut valtakunnan ykköslajiksi talvikuukausina, esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa laskettelua, ja muuta hiihtourheilua, arvostetaan erittäin korkealle.

Muuhun Fennoskandiaan verrattuna Suomi onkin suksimisen suhteen naapurimaista jäljessä. Maamme hiihto- ja laskettelusankarit, kuten Juha Mieto, Siiri Rantanen ja Kalle Palander tullaan muistamaa vielä vuosikymmenten päästäkin, mutta meillä suomalaisilla on vain harvoin realistiset mahdollisuudet mitaleille laskettelun arvokisoissa. Hiihdossa sinivalkoisia värejä kantaa korkealla Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken kaltaiset huippunimet, mutta alppilajeissa tilanne on lohduttomampi.

Suomen laskettelun tila on noteerattu myös vedonlyöntisivustoilla. Ne harvat suomalaisurheilijat, jotka maailmancupin kisoissa laskevat, saavat pelisivuilla korkeita voittokertoimia. Lucky Vegas bonus kannattaakin hyödyntää seuraavissa arvokisoissa, sillä se tuo penkkiurheiluun lisäjännitystä myös lajiin vähemmän perehtyneelle. Tanja Poutiaisen ja Palanderin jättämiä suuria saappaita ei ole vielä kukaan suomalainen alppinisti pystynyt täyttämään, mutta onneksi laskettelun suosio kuntoliikuntana on yhä suuri.

Kovaa urheilua ja mukavaa ajanvietettä

Laskettelu voidaan luokitella urheilulajina samaan kategoriaan kuin esimerkiksi keilailu, darts ja biljardi– kaikkia näitä lajeja harrastetaan isolla volyymillä kilpakenttien ulkopuolella tavallisten kaduntallaajien toimesta. Työkavereiden kanssa sählyn pelaamista moni jo pitää hikiurheiluna, mutta harvemmin keilaradan varaava peliporukka ajattelee tulleensa harrastamaan ensisijaisesti liikuntaa.

Lasketteleminen polttaa kyllä kaloreita tehokkaasti, mutta vapaa-ajan “skimbaamista” pidetään silti enemmän sosiaalisena talvipäivän tapahtumana kuin varsinaisena kunnonkohotusmuotona. Kun taas puhutaan laskettelusta kilpaurheilulajina, harrastus saa uusia ulottuvuuksia: samoja rinteitä viiletetään uudelleen ja uudelleen, tekniikoita hiotaan ja sadasosia hiotaan pienin viilauksin laskuajoista pois. Sama pätee myös esimerkiksi snookeriin: on aivan eri asia pelata ystävän kanssa pari freimiä baari-illan alkajaisiksi kuin treenata yhtä tiettyä peliskenaariota tuntikaupalla selvinpäin.

Kaikki urheilijat ovat kuitenkin aina idoleita, elleivät maanlaajuisesti, niin ainakin paikallistasolla. Kun suomalainen laskettelija tuo kultaa ja kunniaa maalleen, Rukan ja Levin rinteet saattavat hetkellisesti ruuhkautua alppihiihdosta intoutuneista liikkujista. Se etu, mikä laskettelulla sen sijaan on, on se, että vaikka Suomi ei menestyisikään lajissa kilpatasolla, se ei olennaisesti vaikuta laskettelijoiden kokonaismäärään. Laskettelu onkin pönkittänyt asemansa yhdeksi Suomen suosituimmista talviliikuntamuodoista, mikä takaa, että laji ei maasta tule hevillä häviämään, jos koskaan. Arvokisamitaleita ei kuitenkaan kannata odottaa hetkeen henkeään pidättäen.

Ilmastonmuutos huolettaa laskettelupiireissäkin

Suomen laskettelun suurin uhkakuva piileekin ympäristötekijöissä. Vaikka maamme pohjoinen sijainti on perinteisesti ollut ihanteellinen juuri talviurheiluun, ilmastonmuutoksen vakavat vaikutukset näkyvät myös isoissa laskettelukeskuksissa pohjoisinta Lappia myöten. Ilman lumitykkien käyttöä Suomen laskettelukausi olisi monta kuukautta lyhyempi kuin nykyään, eikä niin sanotun “varastolumen” merkitys tule ainakaan vähenemään tulevaisuudessa.

Vaikka rinteisiin tykitetty lumi itsessään onkin ominaisuuksiltaan kuin taivaalta satanut lumi, lumisateelle epäsuotuisat keliolosuhteet muuttavat tykkilumen pinnan märäksi ja/tai jäiseksi ennen termisen talven alkua. Myös muut Euroopan valtiot painivat saman ongelman kanssa ja esimerkiksi viime maailmancupin kauden Itävallan osakilpailussa nähtiin poikkeuksellisen paljon ulosajoja, kun suksien kantit eivät pitäneet jäisessä rinteessä. Se, että maailman huippulaskijat joutuvat näin suuresti olosuhteiden uhreiksi, ei ole kenenkään etu, vähiten lasketteluyhteisön.

Lajiolosuhteet Suomessa ovat kansainvälisessä vertailussa hyvät, mutta säätä ei kotimainen lajiliitto Ski Sports Finlandkaan pysty kontrolloimaan. Suomen huippulaskettelun tulevaisuus nojaakin vahvasti siihen, kuinka hyvin kotimaiset lajitoimijat onnistuvat löytämään ja kehittämään kustannus- ja lajitehokkaita raatkaisuja korkealaatuisen harjoittelun takaamiseksi. Esimerkiksi Kanada, Keski-Eurooppa ja Venäjä ovat ihanteellisia harjoitusalueita sääolosuhteiden puolesta, mutta nykyisessä ilmastotilanteessa on miltei pakollista hajauttaa treenaamista useampaan valtioon kalenterivuoden mittaan.

Ja sehän maksaa.

Post Author: admin